Otin muuten vastaan myös sijaisuuden lukiosta. Sain yhden kurssin kokonaan kontolleni, eli huolehdin jopa sen arvostelusta. Jänskättää, kun en vain ole päivää paria piipahtamassa, vaan ihan oikeastikin saan opettaa ja nähdä samaa ryhmää pidemmän aikaa. Toivottavasti sieltä koulusta irtoaa muitakin tuurailuja, kun ei tuo yhden kurssin vetäminen viikossa vielä paljoa työllistä.

Tänään oli muutenkin päivä. Leppoisia oppilaita, joten opiskelu sujui aika lokoisasti. Huomiseksi saapi vielä tunteja hieman valmistella, kun sijaisuus vielä jatkuikin, mutta hyvä niin. Onpahan töitä eli tarkoittaa sitä, että uskalsin varata ajan kampaajalle. Sinne siis ensi maanantaina värjäyttämään ja leikkaamaan kesän hapsut pois, kun latvat todella kuivat ja rahisee. Ei niitä saa oikein hyvältä näyttämään millään, joten parempi leikellä hieman poies. Ja virkistää se mieltäkin, kun jotain uutta ilmettä saa itselle.

Ai niin.. vielä pitää ihan mainita, että kerrankin oli oikein mukava asiakaspalvelija kaupassa. Jos tuommoisia sirkiäsilmäisiä myyjäpoikia olisi useinkin, niin miusta varmaan tulisi shoppailuholikki. Mutta ainakin tuli hyvälle mielelle myyjän kanssa rupatellessa, tosin en mie kovin hapan sitä aiemminkaan ollut. heh. Mutta kiituksia Wiklund! Positiivisia työntekijöitä teillä.

Muuten ei niin ihmeitä mullistavia ole tapahtumassa.. Ai niin paitsi serkkuni Kajjaanista tullee viikonlopuksi tänne. Mahtavaa! Tosin se tietää taas baareilua ainakin jossain määrin, mutta toisaalta mukavaa olla juttuseuraakin, joka tuntee siut vuosien takaa tosiaankin. heh. Ja tykkään Turusta sen verta paljon, että onnessani olen sitä aina vieraille näyttämässä. Pitää vain keksiä, mihkä hänet sitten veisin.

No ainakin tullut liikuttua. Eilen avustin erästä naisihmistä pyörälenkillä 2,5 tuntia, mutta sen jälkeen piti vielä lähteä kävelemään juoksuohjelman mukaisesti. Joten kävelin vielä illan päälle 1,5 tuntia.  Silloin alkoi sitten ollakin jo sopivan väsy olo. Iltasella teki vain muutaman rästihomman poikkeen ja kömpi sänkyyn. Ei unta tarvinnut kyllä odotella yhtään. heh.

Olen siis kaksi viikkoa tehnyt juoksuohjelmaa, joka pyrkii siihen, että lopulta voin juosta 10 kilometriä ilman taukoja ja kävelyitä. Matkaa tavoitteeseen vielä on, sillä laskelmieni mukaan loka-marraskuun vaihteessa olisin tavoitteesani. Tavoitetta siivittämään miulla alkaa vielä muutama tanssikurssi syksyllä, joten piiiitkästä aikaa retkuli on alkanut liikkua kunnolla ja tuntuu nauttivan siitä vielä täysillä! Pitää vain ohjelmaa suorittaa tiukasti ja edetä rauhallisesti niin ettei vammoja ja rasituksia tule.

Kesä on siis ennättänyt Turkuunkin. Ihan vihreää ja vehreää kaikkialla vaikka ilmat eivät vielä lämpimämmästä päästä olekaan. Nautin silti kovasti ilmoista. Nyt vain pitäisi ensi viikolla pyöräkauppaan lähteä, niin liikkuminen vapautuisi huomattavasti, kun ei olisi linja-autojen ja jalkojen varassa vaan. Mutta niin se on ensi viikon asia se.

Tänään tässä ystävän kanssa toivutaan miniristeilystä. Innostuttiin drinkkejä kaatamaan useampi eilisen aikana, nukkumaan vähän ja syömään hyvin, joten olo hieman heikohko pääasiassa unenpuutteen takia. Pitäisi kuiten jotain tehdäkin tänään, että näkee ystäväni Turkua. Ehkäpä vien hänet Käsityöläismuseoon, kun itselläkin on se näkemättä. Tai olen nähnyt mutta vuosia sitten. Noh katsellaan.. itse nukkunut hieman ja toinen vielä päiväunilla.. Jospa alan häntä ensin herättelemään unten mailta. :D

Toinen viikko Jenkeissä meni siis pitkälti Pinonissa norkoillessa, missä poikaystävä asustelee. Kuten olen tainnut jo mainita, niin se on pieni intiaanireservaatti keskellä ei mitään. Sieltä löytyy ruokakapppa (joka ei edes ole kovin hyvä valikoimalta), posti ja subway. Ai niin myös yksi pitseria, mikä ei kuulemma ole hyvä paikka. Siinä sitten olikin olennaisimmat toimipisteet. Ai niin tietysti siellä on myös koulu, missä valkoihoiset työskentelevät. Muutenhan pitääkin kai olla natiivi saadakseen paikkakunnalta töitä. No aivan varma en ole terveyskeskuksesta, saako siellä työskennellä myös valkoihoiset, mutta juu erikoinen meininki siellä.

Tuommoisessa paikassa elelin sitten toisen viikon. Päivisin, kun mies oli töissä, leikin Wii fit ohjelmalla sekä tehin ruokaa. Iltaisin sitten tapasimme hänen työtovereitaan ja pelasimme muun muassa Zombies!!! peliä, joka oli aivan huippu, vaikka kestikin pitkään. Zombie fluxx tuli myös kokeiltua ja todettua hauskaksi, jota voin suositella ainakin niille, jotka pitävät Fluxxista.

Perjantaina poistuimme Pinonista kohti Albuquerqueta, mistä lähtisi lento kotiin. Nooh.. ongelmia oli matkassa taas, sillä tavarani eivät mahtuneet enää yhteen matkalaukkuun. Kun minun piti oikeasti selvitä viikko ilman mukaan ottamianu vaatteita, piti minun ostella kaikenlaista ja nyt vanhat ynnä uudet vaatteeni eivät menneetkään matkalaukkuun. Huuh.. Loppujen lopuksi jouduin siis ostamaan vielä pienen vetolaukun, johon sain loput vaatteet ja tavarat mahtumaan.  Sain vielä ilon maksaa American airlinesille 50 dollaria ylimääräistä, kun en matkannutkaat yhden, vaan kahden laukun kanssa. Hihhei! Vähän oli rasitusolo kyllä, kun en olisi ostellut paljon mitään ellei tavarani oli kadonneet. Eihän vaatteet siellä kalliita olleet mutta kun miulla oli vanhojakin jo ennestään. Mutta ehkä se oli enne siitä ettei paluumatkakaan sujuisi aivan vaivattomasti..

Kun perjanta käytettiin shoppailuun, oli lauantaina aika nähdä nähtävyyksiä. Aluksi päivä aloitettiin bageleilla, mitä täällä rakastetaan paljon. Ja hyväähän se kyllä oli ja kerrankin sai päättää täytteet itse. Olen kotonakin noita bageleita joskus täytellyt ja silloin laitan sisään usein savulohta ja mozzarellaa. Aivan herkkua. Nyt ei ollut moisia vaihtoehtoja, joten päädyin sitten paistettuun kananmunaan ja juustoon valkosipulibagelilla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan. Ensiksi Cabelasiin, joka on mielettömän suuri metsästys- ja ulkoilutavaratalo. Sen sisällä oli jopa kala- eläin- ja asenäyttelyt ja sieltä olisi varmasti löytynyt melkein kaikki retkeilyssä tarvittava. Lauantaina aloin myös tajuta kuinka mielettömän suuri kaupunki Phoenix on.. siis ajaminen kestää sen puolelta toiselle jopa tunnin ellei enemmänkin. Se on miljoonakaupunki, joka on levittäytynyt laajalle vuorten ympäröimään laaksoon, niin siellä saa kyllä ajaa sydämensä kyllyydestä.

Ja ajaminenhan jatkui metsästystavaratalon jälkeen.. Ajelimme kohti Superstition Mountainsia, joka on tunettu paikallinen nähtävyys. Sitten päästäksemme taisimme ajaa parin kaupungin ohi, joita ei kyllä pystynyt erottamaan Phoenixista paljain silmin, kun kaikki oli kasvanut yhteen. He eivät kuitenkaan halua olla Phoenixia, joten pitävät tiukasti kiinni omasta nimestään. Keskellä erämaata ja natiivien asuinaluetta näyttäytyi sitten Superstition Mountains. Se on vuoristo Phoenixista itään, mistä kerrotaan monenlaisia legendoja. Siellä esimerkiksi on väkivaltaisia kummituksia, jotka hakkaavat päitä poikki varomattomilta retkeilijöiltä. Viimeksi näin on käynyt 1960-luvulla. Alueella sijaitsee myös  erään hollantilaisen perustama kultakaivos, jota kukaan ei ole onnistunut paikantamaan. Monenlaisia karttoja alueesta on kyllä piirretty, mutta yksinään piirretyistä kartoista ei ole johdattanut kultakaivoksen luo. Myös apassit uskovat vuoriston pitävän hallussaan kultaa ja se on koti myös Ukkoslinnulle.

Superstition Mountainsin kupeessa sijaitsee myös Goldfieldin aavekaupunki, joka on korjattu turisteja varten. Siellä myydään nykyään vaikka sun mitä, mutta mijöö on kyllä kivan näköinen. Vanhan näköisiä taloja, joita ympäröi kuivat ja kaut maisemat. Siellä saimme nähdä ammuntanäytöksen villin lännen tyyliin sekä maistelimme jäätelöä. joka oli todella hyvää. Mielenkiintoinne vierailukohde, jossa tosin kaikki maksaa, jos haluat tehdä mitään muuta ylimääräistä kuin kävellä. Mutta niinhän tuo taitaa olla kaikkialla muuallakin.

Nähtävyyksien jälkeen söimme nopeasti burgerit, koska tarkoitus oli vielä ajaa takaisin Pinoniin saman päivän aikana. Aurinko oli jo laskemassa mailleen vasta muutama tunti lähtömme jälkeen, joten luvassa olisi siis kuutamoajoa. Pysähdyimme vielä Flagstaffiin ruokaostoksille, koska Pinonissa olevassa ruokakaupasta ei saa esimerkiksi ollenkaan jauhelihaa ja kasviksienkin laatu on välillä vähän sitä sun tätä.  Matka oli todella pitkä ja uuvuttava, sillä perille saavuimme vasta joskus puoli kahden maissa yöllä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jotain viehättävää on kyllä kuunvalossa kylpevässä preeriassa. Tuee vähän samanlainen autiuden tunne kuin mitä tuntureilla vaeltaessa.

Sunnuntain otimmekin sitten rennosti. Minä sain vielä ottaa erityisen rennosti, kun miulle tarjoiltiin jopa aamiainenkin vuoteeseen. Luksusta! Ja sain maistaa uusia makuja, kuten ranskalaista toastia. Vähän jännä yhdistelmä, kun tarjolla oli sokerileipää ja pekonia. No uusia makuelämyksiä. Sunnuntai menikin lokoisasti lego Batmanin parissa, jota yhdessä paukutimme eteenpäin. hauskaa ja rentouttavaa vaihtelua pitkän ajomatkan jälkeen.

Uuden vuoden ensimmäinen aamu käynnistyi hyvin, kun ulkona ol aivan upea auringonpaiste ja lämmintä riitti vaikka muille jakaa. No juu ehkä täkälästen mielestä jopa kylmää, mutta kyllä Suomen pakkasii tottunut oli aivan tohkeissaan noin kahdestakymmenestä lämpöasteesta, mitä ulkona oli. Koska olimme yöpyneer motellissa, ei majoitukseen kuulunut aamupalaa, joten siirryimme sitten lounastamaan Pitkän Johnin ravintolaan. Saimme kuitenkin seuraa, kun poikaystäväni vanha työkaveri liittyi mukaan. Hää oli edelleenkin töissä Phoenixissa collegessa, jossa valmensi pojankoltiaisia urheilun saralla. Oli kyllä mielenkiintoista lounastaa heidän kanssaan ja kuunnella juttuja siitä, millainen paikka Phoenix on opettaa ja elää. On se aika vinkeää huomata, miten erilaista muualla on kuin Suomessa. Ja aamupala oli myös herkullista!!! Söin omeletin pekoni-kaalihöystöllä paahtoleipien kera ja tykkäsin.

Sitten olikin aika shoppailla.. Minun onnekseni uuden vuoden päivä ei ole vapaa amerikassa, joten kaupat olivat auki. Tuntikausia kiertelimme erilaisia ostoskeskuksia ja löysin kuin löysinkin kaikki haluamani tuliaiset sekä kaikeka kivaa itsellekin. Ostin myös uuden nahkatakin, joka oli saatava, kun kokeilin sitä ylleni. Se on niin Rock! ja pehmeä nahka tuntuu ihanalta yllä. Harmi vain, että vielä ei voi sitä käyttää Suomessa, mutta onpahan kiva kevättakki heti kun ilmat lämpeävät tarpeeksi.

Kun lopetimme kauppoje kiertelyn, hämärsi jo. Päätimme lounastaa kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli kyllä maukasta ruokaa. Ja siellä oli myös onnenkeksejä. Wee! Mie en ole vielä ikuna saanut onnenkeksejä Suomen ravintoloissa, joten lopultakin lykästi. Mursin keksin ja söin sen ja vasta sitten luin ennusteen, jonka pitäisi toteutua. Tosin ennustus oli kyllä aika hassu. Se sanoi jotain: "Olet oman elämäsi kuski." Totta kyllä, mutta ei kovin hyvä ennustus. Heh. Lounaan jälkeen menimme vielä aivan ihanaan kirjakauppaan, josta en meinannut malttaa lähteä edes pois, kun sieltä löytyi kaikenlaisia ihania kirjoja. Lopulta päädyin hankkimaan sieltä yhden kokkailukirjan itselleni sekä muutamia tuliaisia immeisille. Myös postikortit löytyivät sieltä lähetettäviksi Suomeen.

Pitkän shoppailupäivän jälkeen olikin aika etsiä taas yöpaikka. Motelli, jossa vietimme edellisen yön, oli täyteen buukattu, joten piti sitten etsiä yöpaikka muualta. Onneksi oli onnea matkassa ja löysimme viihtyisän huoneen, missä majoittua seuraava yö. Ja edelleenkin hinnat eivät päätä huimanneet, kun kahdelta hengeltä maksoi yöpyminen noin 40e.

Mutta palataan ajassa sitten hieman taaksepäin..

Eli viime torstaina lähdimme siis ajamaan Pinonista kohti eteläistä Arizonaa ja Phoenixia. Ilma oli todella upea.. kuin hyvät kevätsää meillä. Mikäs siinä oli sitten ajellessa ja maisemia katsellessa, kun lumisen vuoriston näkymät osaavat olla kyllä aika hienoja. Nähtiin myös paljon irrallaan olevaa karjaa. Täällä on ilmeisesti aika yleistä pitää karjaa vapaana laiduntamassa toisin kuin meillä Suomessa. En tiedä, kuinka paljon sitten saivat syötävää lumen alta, mutta toisaalta eihän lumikerros paksu ollut, ehkä jotain 15 cm.

Matka Pinonista Phienixiin oli pitkä. Kaikkiaan lähes 8 tuntia ja se on pitkä ajomatka ainakin minulle, joka kärsii helposti matkapahoinvoinnista.  No onneksi sentään ei tarvinnut ajaa, vaan sain nauttia maisemista. Pysähdyttiin matkan aikana syömään Rock Springs Cafeen, joka on ainakin maankuulu piirakoistaan. Söin siellä myöhäiseksi lounaaksi kanasalaatin, joka oli taivaallisen makuista. Oikeasti oli todella hyvä salaatti ja pitänee kokeilla kotona tehdä vastaavaa joskus samankaltaisella reseptillä. Jälkiruoaksi tilasin suklaapiirakan kermavaahdolla ja se oli kyllä hyvää. Vaikka totuuden nimessä pitää kyllä sanoa, että ei paikallinen suklaa ole kovin maittavaa. Kyllä suomalainen fazer voittaa sen leivontasuklaana mennen tullen.

Illan jo hämärtyessä saavuimme Phoenixiin ja olimme matkasta sen verta uuvuksissa ettei juhlimaan jaksanut paljoa kyllä mennä. Eli vuokrattiin huone motellista, mikä oli suositeltu netissä ja arvostelu piti kyllä paikkansa. Halvalla hinnalla saimme hyvän pienen huoneiston, missä väsyneet matkaajat saivat levätä ja odotella uuden vuoden vaihtumista. Yhdysvalloissa näyttää olevan varsin maltillinen tapa juhlia uutta vuotta. Tietenkin on niitä, jotka juhlivat rankasti, mutta esmes kaupat olivat myöhään auki ja ilotulituksia ei juuri ole tai me ei niitä ainakaan nähty ollenkaan. Kaikki ilotulitushumu säästetään enemmän itsenäisyyspäivän viettoon.