Aamulla urhea seikkailijattaremme
lähti pikavauhtia määrätietoisesti etenemään koulua kohti. Saavuttuaan
sinne hänet vedettiin kahdeksi tunniksi kuuntelemaan, mitä teet
valmistuttuasi, mutta tästä välikohtauksesta selvittyään
sankarittarimme taivalsi suurta tiilirakennusta kohden. Hän näki
edessään tiedon paikallisen tyyssijan, mikä houkutteli hänet sisäänsä.
Hän käveli portaat ylös toiseen kerrokseen ja vaistomaisesti asteli
erään hyllyn eteen. Ja mitä hän näkikään! Keskellä kirjapaljoutta hän
näki silmissään jotain niin tuttua ja niin helpottavaa.. Kadonnut kirja
oli mystisesti palautunut omaan hyllyynsä ja siinä se odotti seuraavaa
uhriaan viattomana.
Sama tylsemmin kerrottuna:
Eli kadonnut kirjani löytyi siis omalta paikaltaan, kuten
ennakkoaavistelinkin (ehkäpä rupean salapoliisiksi, kun vaistoni toimii
näin hyvin =) Sitä ei oltu syystä tai toisesta leimattu
palautetuksi, vaan tuikattu vain hyllyyn. No asia nyt hoidettu ja mieli
keveni kummasti.
Selvitettyään
kadonneen kirjan arvoituksen, luotti suuren tietolähteen väki
sankarittareemme niin paljon, että hänet laitettiin etsimään pyhää
mikrokorttia, joka oli hävinnyt uljaalta paikaltaan. Rohkein mielin hän
tarttui haasteeseen ja pian hymy helmeili hänen huulillaan, kun kortti
oli hänen kädessään. Toistamiseen hänen vaistonsa vei hänet oikeaan
suuntaan.
Piti gradua varten tutkia yhtä
mikrokortilla olevaa vanhaa gradua, niin eipä ollut se kortti omalla
paikallaan. No kirjaston setä ei sitä löytänyt ja hän lähti
tarkastamaan, että kortti varmasti on paikalla, niin sillä välin minä
tyttö etsin korttia eri paikasta ja kappas. heti löytyi. :)
Pian
aika oli ummessa ja seikkailijattaremme tuli jatkaa matkaansa
eteenpäin. Urhein sydämin hän taivalsi eteenpäin auringon säteiden
leikkiessä hänen vapaina liehuvilla hiuksillaan. Yhtäkkiä hän
näki horisontissa jotain tutunomaista. Hyvä haltiatar lennähti
hänen luoksensa ja tarjoutui auttamaan seuraavan tehtävän
ratkaisussa. Yhteistuumin he taivalsivat kohti tulevia vaaroja mielet
täynnä rohkeutta.
Eli näinpäs sattumalta ystävääni
kotimatkalla ja yhdessä lähdimme kauppoja kiertelemään. Taisi olla
kaikkinensa onnekas päivä meillä, kun kumpikin löysi etsimänsä; minä
farkut ja hän jopa kahdet kävelykengät. Ja paljon hauskempi sitä oli
yhdessä kierrellä kauppoja kuin yksin pyöriä niissä. Ai niin ja torilla
sattui olemaan vielä markkinat, mistä ostimma kuivattua lakkajauhetta.
Oli muuten hyvää puuron kanssa, kun äsken maistelin.
Aika
kului ja sankarittaremme oli aika hyvästellä hyvä haltiatar ja jatkaa
yksin kohti kohtaloaan. Joen uomaa seuraten hän kulki itselleen niin
tuttua polkua. Matkalla hän näki erikoisia sieniä, mitä poimi mukaansa.
Jospa niistä saisi maittavan aterian. Lopulta hänen edessään häämötti
hänen määränpäänsä, paikka mihin hänen uupuneet jalkansa ilolla
riensivät. Väsyneenä mutta iloisena sankarittaremme avasi salvan ja
astui omaan kotikoloonsa, missä saisi lepäillä ja kerätä voimia tulevia
seikkailuja varten.
Kotimatkalla, kun kävin kaupassa
sattui hauska ilmoitus seinällä silmiini. Siinä joku halusi vaihtaa
oman vuokra-asuntonsa pienempään, kun ei niin tilavaa enää tarvinnut.
Sitten ilmoituksessa luki jätetty 1.2.2008. Ensimmäinen ajatukseni,
että onpa hassua, että noin julkisesti ilmoittaa päivän, milloin ovat
eronneet. Hetken aikaa aivot raksuttelivat tyhjää, kunnes älysin, että
voi tieten olla ilmoituksen jättöpäivämäärä. No oli kummin oli, niin
aika monitulkintaisesti asiat voi nähdä, vaikka näkisikin sen
kontekstin, mihin asia kuuluu.
Ai niin ja satinha kyseli
paljon minulla on opintoviikkoja kasassa. No virallisestihan minulla on
käytössä opintopisteet, kun olen uudessa tutkintojärjestelmässä, mutta
opintoviikkoina ilmaistuna minulla on 202. Ja hmm.. luulisin,
että kun valmistun, taitaa määrä olla aika lähelle 240ov, että tuleehan
tuossa aika paljon ylimääräistä tutkinnon päälle.
perjantai, 11. huhtikuu 2008
Kommentit