Aamulla urhea seikkailijattaremme lähti pikavauhtia määrätietoisesti etenemään koulua kohti. Saavuttuaan sinne hänet vedettiin kahdeksi tunniksi kuuntelemaan, mitä teet valmistuttuasi, mutta tästä välikohtauksesta selvittyään sankarittarimme taivalsi suurta tiilirakennusta kohden. Hän näki edessään tiedon paikallisen tyyssijan, mikä houkutteli hänet sisäänsä. Hän käveli portaat ylös toiseen kerrokseen ja vaistomaisesti asteli erään hyllyn eteen. Ja mitä hän näkikään! Keskellä kirjapaljoutta hän näki silmissään jotain niin tuttua ja niin helpottavaa.. Kadonnut kirja oli mystisesti palautunut omaan hyllyynsä ja siinä se odotti seuraavaa uhriaan viattomana.

Sama tylsemmin kerrottuna:
Eli kadonnut kirjani löytyi siis omalta paikaltaan, kuten ennakkoaavistelinkin (ehkäpä rupean salapoliisiksi, kun vaistoni toimii näin hyvin  =) Sitä ei oltu syystä tai toisesta leimattu palautetuksi, vaan tuikattu vain hyllyyn. No asia nyt hoidettu ja mieli keveni kummasti.

Selvitettyään kadonneen kirjan arvoituksen, luotti suuren tietolähteen väki sankarittareemme niin paljon, että hänet laitettiin etsimään pyhää mikrokorttia, joka oli hävinnyt uljaalta paikaltaan. Rohkein mielin hän tarttui haasteeseen ja pian hymy helmeili hänen huulillaan, kun kortti oli hänen kädessään. Toistamiseen hänen vaistonsa vei hänet oikeaan suuntaan.

Piti gradua varten tutkia yhtä mikrokortilla olevaa vanhaa gradua, niin eipä ollut se kortti omalla paikallaan. No kirjaston setä ei sitä löytänyt ja hän lähti tarkastamaan, että kortti varmasti on paikalla, niin sillä välin minä tyttö etsin korttia eri paikasta ja  kappas. heti löytyi. :)

Pian aika oli ummessa ja seikkailijattaremme tuli jatkaa matkaansa eteenpäin. Urhein sydämin hän taivalsi eteenpäin auringon säteiden leikkiessä hänen  vapaina liehuvilla hiuksillaan. Yhtäkkiä hän näki horisontissa jotain tutunomaista.  Hyvä haltiatar lennähti hänen luoksensa ja tarjoutui auttamaan seuraavan  tehtävän ratkaisussa. Yhteistuumin he taivalsivat kohti tulevia vaaroja mielet täynnä rohkeutta.

Eli näinpäs sattumalta ystävääni kotimatkalla ja yhdessä lähdimme kauppoja kiertelemään. Taisi olla kaikkinensa onnekas päivä meillä, kun kumpikin löysi etsimänsä; minä farkut ja hän jopa kahdet kävelykengät. Ja paljon hauskempi sitä oli yhdessä kierrellä kauppoja kuin yksin pyöriä niissä. Ai niin ja torilla sattui olemaan vielä markkinat, mistä ostimma kuivattua lakkajauhetta. Oli muuten hyvää puuron kanssa, kun äsken maistelin.

Aika kului ja sankarittaremme oli aika hyvästellä hyvä haltiatar ja jatkaa yksin kohti kohtaloaan. Joen uomaa seuraten hän kulki itselleen niin tuttua polkua. Matkalla hän näki erikoisia sieniä, mitä poimi mukaansa. Jospa niistä saisi maittavan aterian. Lopulta hänen edessään häämötti hänen määränpäänsä, paikka mihin hänen uupuneet jalkansa ilolla riensivät. Väsyneenä mutta iloisena sankarittaremme avasi salvan ja astui omaan kotikoloonsa, missä saisi lepäillä ja kerätä voimia tulevia seikkailuja varten.

Kotimatkalla, kun kävin kaupassa sattui hauska ilmoitus seinällä silmiini. Siinä joku halusi vaihtaa oman vuokra-asuntonsa pienempään, kun ei niin tilavaa enää tarvinnut. Sitten ilmoituksessa luki jätetty 1.2.2008. Ensimmäinen ajatukseni, että onpa hassua, että noin julkisesti ilmoittaa päivän, milloin ovat eronneet. Hetken aikaa aivot raksuttelivat tyhjää, kunnes älysin, että voi tieten olla ilmoituksen jättöpäivämäärä. No oli kummin oli, niin aika monitulkintaisesti asiat voi nähdä, vaikka näkisikin sen kontekstin, mihin asia kuuluu.

Ai niin ja satinha kyseli paljon minulla on opintoviikkoja kasassa. No virallisestihan minulla on käytössä opintopisteet, kun olen uudessa tutkintojärjestelmässä, mutta opintoviikkoina ilmaistuna minulla on 202. Ja hmm..  luulisin, että kun valmistun, taitaa määrä olla aika lähelle 240ov, että tuleehan tuossa aika paljon ylimääräistä tutkinnon päälle.