keskiviikko, 15. syyskuu 2010

Uusi ennätys

Todii.. Tänään luulin, että on iltahommia ja pyöräilin kaatosateessa töihin tunnin ajan. No perillä kävi ilmi, että se olikin peruttu. Olivat vain unohtaneet ilmoittaa minulle. Onneksi hukkareissusta tulee sentään palkkaa.. Kuitenkin ei kun vaan pyöräilemään kotiin ja kun saavuin tänne, niin parahultaisesti sade loppui. Sehän tarkoitti sitten sitä, että vaatteet vaihtamaan kiireesti ja eikun juoksemaan. Tänään oli juoksuohjelmassa 20 minuutin juoksu ja se onnistui! Eli uusi enkka, mitä juoksemiseen tulee. Ehkä joskus nuorempaan sain tuon yhtämittaisesti mentyä, mutta en enää vuosiin. Nyt on hyvä mieli asiasta, kun näkee konkreettisesti tuloksissa, että ohjelma etenee. Muuten se ei juuri ole näkynytkään. Kohta kuusi viikkoa juoksua ja parisen viikkoa aktiiviurheilua takana ja paino ainakin junnaa paikallaan. No ehkäpä se kertoo siitä, että lihasmassaa tulisi kehoon. Sitä kun ei ole ole varmaan liiemmälti ollut. No en vielä huolestu.. Tämähän on vain alkusoittoa.

Otin muuten vastaan myös sijaisuuden lukiosta. Sain yhden kurssin kokonaan kontolleni, eli huolehdin jopa sen arvostelusta. Jänskättää, kun en vain ole päivää paria piipahtamassa, vaan ihan oikeastikin saan opettaa ja nähdä samaa ryhmää pidemmän aikaa. Toivottavasti sieltä koulusta irtoaa muitakin tuurailuja, kun ei tuo yhden kurssin vetäminen viikossa vielä paljoa työllistä.

maanantai, 13. syyskuu 2010

Minithriathlon takana

Ok.. matkoina ja ajoissa mitattuna ei ole takana, mutta kaikkia vaadittuja lajeja tuli harrastettua ja vielä vesisateessa. Ei se sää taida olla esteenä urheilulle, kun pää on vain orientoitunut asiaan. Ennen se oli. Jos satoi vettä, ei ulos menty, paitsi tieten silloin, kun metässä oltiin. Nyt kuitenkin tietää, että sateella voi ulkona käydä urheilemassa. Kyllä sitä sen jälkeen pääsee takaisin lämpimään ja kuivaan asuntoon oleilemaan.

Tänään oli muutenkin päivä. Leppoisia oppilaita, joten opiskelu sujui aika lokoisasti. Huomiseksi saapi vielä tunteja hieman valmistella, kun sijaisuus vielä jatkuikin, mutta hyvä niin. Onpahan töitä eli tarkoittaa sitä, että uskalsin varata ajan kampaajalle. Sinne siis ensi maanantaina värjäyttämään ja leikkaamaan kesän hapsut pois, kun latvat todella kuivat ja rahisee. Ei niitä saa oikein hyvältä näyttämään millään, joten parempi leikellä hieman poies. Ja virkistää se mieltäkin, kun jotain uutta ilmettä saa itselle.

Ai niin.. vielä pitää ihan mainita, että kerrankin oli oikein mukava asiakaspalvelija kaupassa. Jos tuommoisia sirkiäsilmäisiä myyjäpoikia olisi useinkin, niin miusta varmaan tulisi shoppailuholikki. Mutta ainakin tuli hyvälle mielelle myyjän kanssa rupatellessa, tosin en mie kovin hapan sitä aiemminkaan ollut. heh. Mutta kiituksia Wiklund! Positiivisia työntekijöitä teillä.

torstai, 26. elokuu 2010

Aamun käynnistelyä

On nämä hitaat aamut ihania silloin kun on mahdollisuus. Vaikka olenhan mie jo tänään saanut aikaankin. Heräsin meinaan 6.30 ja lähdin siitä sitten lenkille.  Päätin kerrankin suorittaa päivän lyhyen hölkän jo aamutuimaan. Vielä tuo ainakin toimii, kun juoksuajat ovat lyhyitä, mutta saa nähdä, kun lenkkien pituus kasvaa. No mutta nyt ainakin juoksu oli helppoa ja ei ollut sellanen rääkkkäysolo kuin joskus muinoin, kun yritin viimeksi käydä aamutuimaan lenkillä. Joten ehkä miun kroppa alkaa lopultakin hyväksyä liikunnan ja alkaa vaatimaankin sitä. Hyvä! Sehän se paras motivaattori on, jos keho huutaa, että ulos.

Muuten ei niin ihmeitä mullistavia ole tapahtumassa.. Ai niin paitsi serkkuni Kajjaanista tullee viikonlopuksi tänne. Mahtavaa! Tosin se tietää taas baareilua ainakin jossain määrin, mutta toisaalta mukavaa olla juttuseuraakin, joka tuntee siut vuosien takaa tosiaankin. heh. Ja tykkään Turusta sen verta paljon, että onnessani olen sitä aina vieraille näyttämässä. Pitää vain keksiä, mihkä hänet sitten veisin.

tiistai, 24. elokuu 2010

Uusi viikko

Eipäs vieläkään ole kuulununna töistä. Vähänkö puuduttaa. Ja olen siis hakenut oikeisiinkin hommiin, enkä vain sijaisena toimimiseen, mutta ei. Kaiketi miun pitää sitten vuosi sijaistaa taas. Toivottavasti niitä alkaa kuulumaan. No viime vuonna syyskuussahan niitä alkoi vasta olemaan, joten vielä ei pidä pyyhettä kehään heittää, vaikka hermoja rassaakin tämä epätiedottomuus.

No ainakin tullut liikuttua. Eilen avustin erästä naisihmistä pyörälenkillä 2,5 tuntia, mutta sen jälkeen piti vielä lähteä kävelemään juoksuohjelman mukaisesti. Joten kävelin vielä illan päälle 1,5 tuntia.  Silloin alkoi sitten ollakin jo sopivan väsy olo. Iltasella teki vain muutaman rästihomman poikkeen ja kömpi sänkyyn. Ei unta tarvinnut kyllä odotella yhtään. heh.

sunnuntai, 22. elokuu 2010

Muutos normaaliin

Hih! Ehkäpä se on tosiasia, että urheilu muuttaa ihmistä ja aivoja. Miulla oli tänään oli, että tahtoo karkkia. Oli myös olo, että tahtoo juoksemaan. No yleensä on ensimmäinen puoli voittanut, mutta tänään kasvoi houkutus päästä juoksemaan muutaman päivän tauon jälkeen. Jeh! ehkä mie siis onnistun tässä projektissa.

Olen siis kaksi viikkoa tehnyt juoksuohjelmaa, joka pyrkii siihen, että lopulta voin juosta 10 kilometriä ilman taukoja ja kävelyitä. Matkaa tavoitteeseen vielä on, sillä laskelmieni mukaan loka-marraskuun vaihteessa olisin tavoitteesani. Tavoitetta siivittämään miulla alkaa vielä muutama tanssikurssi syksyllä, joten piiiitkästä aikaa retkuli on alkanut liikkua kunnolla ja tuntuu nauttivan siitä vielä täysillä! Pitää vain ohjelmaa suorittaa tiukasti ja edetä rauhallisesti niin ettei vammoja ja rasituksia tule.