Juuh.. En vielä ole purkanut kaikkia kamoja.. Pitäisi kyllä, ettei asunto olisi niin hyrskyn myrskyn, mutta ei ole jaksanut. Heh! No olen mie saanut muita asioita hoidettua, kuten muuttotavarat tänne, vaikka siinäkin oli pientä säätämistä. Kun lauantaina piti lähteä ajamaan, niin hajosipa sitten vaihdekeppi autosta. Onneksi en ollut ehtinyt lähteä Kittilästä minnekään ja saatiin eräs korjaaja kahtommaan autoa. Ei se vika onneksi ollut suuren suuri, mutta kyllä se lähtöä viivästytti tunteroisella. Nooh.. matka sujui muuten hyvin, mutta Puolangalla tuli vielä pieniä mutkia, kun piti murtautua mummolaan. Avain katkesi sisään, joten eipä sitten saatu avaimella auki ovea. Onneksi ovessa on ikkuna, jonka kautta saatiin ovi avattua, kun oli ensin irroitettu pokat ja lasit ikkunasta. Ollaan me isän kanssa vissiin aika mestarivarkaita. ;) No mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin.. Turkuun päästiin sunnuntaina aamuyöstä ja tavaratkin tulivat vaivatta kannettua sisään.

Töissäkin olen viihtynyt hyvin. Ensimmäisenä päivänä sain ohjattavaltani jo pienen lahjan. Sydämen, jonka voi ripustaa ikkunaan roikkumaan. Pitää siihen ostaa vain kaunis satiininauha. On kyllä mukavaa tehdä työtä, jossa saapi kiitosta heti onnistumisesta. Voisihan opettajan hommatkin olla kivoja, mutta eipä niissä niin paljoa positiivista palautetta saisi. Ja toisaalta... minä otan tämän kevään itseni kehittämisen kannalta. En ole juuri ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, joten on oikeasti mielenkiintoista tutustua heidän mielen maailmaansa, joka ei ainakaan muutaman päivän perusteella tunnu niin erlaiselta kuin vaikka omani.