Huuh! Nyt mie sen lähetin. Huomasin, että tuli olo, että sitä oisi loputtomasti muokata ja lisätä ja muuttaa ja säätää, mutta mie tein sen. Lähetin tarkastajille ja nyt odotan vastausta, josko ensi tiistaina tai torstaina voisin kypsärin tehhä. Aika epätodellinen olo, kun ensimmäinen iso riippakiveni on poissa. 27 sivua sinne meni tai no kansi ja sisällysvähennettynä 25, mutta hyvä määrä miulle, kun työn suosituspituus on kai jotain 20-30 välillä. :)  Oli tuon homman kanssa jopa positiivisia fiiliksiäkin. Nyt vasta tuntuu, että alan noita raja-alueyhteistyöjuttuja todella tajuamaan ja keksin monta juttua lisää gradun teoriaosioon, mikä onkin ollut hieman huonossa jamassa. Kyllä siitä vielä loistelias tulee ja saan sen ennen heinäkuun leiriä valmiiksi. Näin mie itelleni lupasin ja sen lupauksen haluan pitää.

Onkin terveys ollut hieman niin ja näin tuon stressin takin, mitä kandin työ aiheutti. Miulla on ollut lämpöä ja olen nukkunut huonosti ja kaiken lisäksi vielä liian vähän. Koko ajan on vain mielessä pyörinyt, mitä sitä vielä lisäisi. Ainoa rento hetki tällä viikolla ollut ainoastaan tiistaina, kun kävin ystävni kanssa katsomassa Sinkkuelämää. Se oli miusta hyvä, kun pidän elokuvista, missä on onnellinen loppu. Mutta taisin silloin olla jo hieman yliherkkä ja stressaantunut, kun tuntui, että koko ajan joku asia elokuvassa itketti. :D Kun ystävättäret tukivat toisiaan, oli se ihanan liikuttavaa, kun he katselivat vanhoja karmivia vaatteitaan, oli se niin liikuttavaa.. juuh. En ehkä ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja sinä iltana miulla olikin kyllä kuumetta 37.1, kun kotona sitten illalla mittasin. Kuitenkin  täytyy se vielä elokuvasta sanoa, että olen eri mieltä kriitikoiden kanssa. Kyllä sitä jakoi mainiosti katsoa eikä siinä ollut tyhmiä mainoskohtia. Samanlainen tunnelma välittyi kuin sarjassa, kun eihän siinäkään miehet olleet pääosissa vaan ystävättäret. Alkoi vain houkuttamaan se Sinkkuelämää DVD-boksi, että voisi sen hankkia, kun jostain löytyisi rahat siihen. Olisi mukava katsoa sarja ihan alusta saakka, kun eihän siitä mitään muista enää niistä alkupään jaksoista.

Nyt pitääkin alkaa pakkaamaan. Lähden viikonlopuksi kehittämään partiota lehmien pariin (kyllä juuri näin ;), joten kolmelta pitää hypätä junaan ja lähteä matkaamaan Helsinkiä kohti. Iloista vkl kaikille ja blogi jatkaa tarinaansa jälleen ensi viikolla.