Olin sitten koko sunnuntaipäivän risteilemässä Viking Linellä. En sinne nyt aivan huvikseni mennyt, vaan hyväntahtoisuuttani, kun eräs vammainen poika tarvitsi avustajaa itselleen, jotta pääsisi nauttimaan laivan riennoista. En kyllä taaskaan tiennyt mihin pääni työnsin, kun suostuin. Ensinnäkin luulin, että siellä olisi joku vammaisryhmä mutta vielä mitä.. Eipä siellä muita ollut. No olin kuullut, että oli tullut kaveriaan tapaamaan ja sekin oli yllätys sinänsä, sillä hää oli yksi suomen iskelmätaivaan kiintotähdistä. Vähän oli höhheliolo itsellä, kun vietin tämän laulajan ja hänen perheensä kanssa päivän mittaan aikaa. Mutta onneksi olivat kovin mukavia ihmisiä kylläkin. Nooh.. Ilmeisesti tämä on taas sen merkki, että elämässä tapahtuu, kun sitä vähiten odottaan.

Mutta ruoka oli kyllä hyvää. Aina ei ole ruoka ollut parasta risteilyillä, mutta viikinkilaivat osaavat kyllä tuohon panostaa. Ei kyllä käyty buffetissa, kun se olisi ollut hintava, mutta cafeteriassakin sai oikein mainiota ruokaa ja sitä sai kilohinnoittain eli pystyi itsekin vaikuttamaan, paljonko ateriastaan maksaisi.

Vähän on kyllä nyt väsy olo, kun on huolehtinut toisesta koko pitkän päivän, mutta ei auta.. Pitää hieman vielä katsella ensi viikon tunteja. huhhhuh! Menen näet ensi viikolla opettamaan ihan bilsaa ja mantsaa ja pääsen siis enemmänkin tunteja suunnittelemaan.