Wee! jalka voi jo paljon paremmi. Sillä voi aiavn hyvin jo tanssahdella kotona, mikä on aina hyvä merkki. Eikä kävelykään tunnu, joten säikähdyksellä selvittiin. Tässä on taas kaikenlaista tapahtunut, kuten maanantaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni arkkitehtikierroksella. Kävin yhden kouluryhmän kanssa Paimion parantolassa tutustumassa  rakennukseen, kun sen on suunnitellut Alvar Aalto. Esittelijänä meillä toimi opas tuolta Paimiosta. Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mahtava kierros. En ole ennen ymmärtänyt paljoa funktionalismin päälle, mutta nyt tiedän siitäkin arkkitehtuurista jotain ja vaikutti todella mielenkiintoiselta, vaikka edelleen  vanhemmilla rakennuksilla on sydämeni. Mutta kyllä.. todellista leikittelyä ja kyllä se veti ryhmän hiljaiseksi, kun opas näytti kaikkia erikoisuuksia ja sanoi sitten, että nämähän rakennettiin aikana ennen nostureita ja muita eli maasat pitäen pala palalta pystytettiin. Eipä kyllä enää osattaisi tai ainakaan uskallettaisi tehdä niin. Mutta jos siis täällä läntisessä Suomessa ikuna liikutte, niin käykää ihmeessä tuolla entisessä tuberkuloosiparantolassa ja nykyisessä sairaalassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen vai miltä kuulostaa keltaiset lattiat, jotka lämpimällä sävyllään värittävät valkeat ja seinät kauniin kesäauringon säteen väriseksi.

Näin muuten tässä tiistaina myös ensimmäistä kertaa tälle vuoden sateenkaaren. Ai että joku tuollainen pieni yksityiskohta saa ihmisen niin hyvälle tuulelle. Tai ehkä mie taas kahtelen kaikkea eri tavalla, kun pidän syksyistä niin kovasti varsinkin kun töitä on vielä ollut. Tosin tänään ja huomenna on viimoset päivät ja sen jälkeen ei olekaan mitään vielä luvassa, mutta ehkä jostain vielä soitettaisiin ja ensi viikoksi apua kysyttäisiin. Toivossa on hyvä elää. Mutta nytpä pitääkin alkaa valmistautumaan, kun pitää lähteä koulussa visiteeraamaan.