Huuh.. Täällä ollaan oltu kipeinä. Ensin Poikaystävän poika oli sairas ja viimeyönä alkoi poikaystävä oksentammaan. Yyh! Eikä vatsatautiin ole edes lääkettä.Nyt jylläävä tauti on vielä kuulemma hyvin ärhäkkää ja pitkäkestoista sorttia, että terveyskeskuksestakin ennustivat jopa viikon sairastamista. Nyt tässä kauhulla pelätään, että en kai itse ole sairastumassa myös. Menee nimittäin aikataulut sekaisin, enkä pysty matkustamaan Joensuuhunkaan perjantaina, kuten alunperin mietin. No ei auta murehtiminen. Pitää nyt olla topakkana ja pitää lankoja käsissä, kun yksi meistä jaksaa lähinnä makoilla ja pötköttää.

Eilen  sentään jaksettiin vielä kaikki olla jalkeilla. Kävimmä harjulla, mikä on entinen kaatopaikka-alue Vuosaaressa, mikä on maisemoitu. Jätteiden päälle on kärrätty paljon maata ja nyt siellä elelee paljon lintuja ja kasvaa monenlaisia kasveja. Se on aikas korkea paikka, joten kiipesimme huipulle, missä tuulee aina. Siellä olikin sitten hyvä lennättää leijaa. Vähän se liiti korkealla ja lenteli edestakaisin, kun tuuli tempoi sitä. Kauaa emme kyllä siellä voineet olla, kun viima tuntui menevän vaatteista läpi. Muutenkin sadepilvet alkoivat lähestyä, joten matkasimme alas kohti autoa. Olimme kuitenkin niin rohkeita sissejä, että halusimme retkelle mukaan otetut eväät syödä ulkosalla sateesta huolimatta. Niinpä haimme autosta pressun, minkä alla kökötimme ja söimme eväitä. Hyvin maittoi sämpylät ja mokkapalat ulkosalla.

Illalla vielä iski leipomisvimma, joten tuumasta toimeen. Keitin riisipuuron ja tein luoritaikinan, joten ainekset riisipiirakoihin oli valmiina. Pojat otin vielä mukaan rypyttämään niin, että saunan jälkeen saivat syödä itse rypyttämiään karjalanpiirakoita riiripuuron kera. Hyvin upposivat piirakat ja hyviähän ne ovat juuri uunista otettuina ja lämpiminä. Ei kyllä isoa satsia tehty, vain 30 kappaletta, mutta pakkaseenkin niistä osa pääsi. Saa nähdä josko tänään leipoisi jotain muuta, ainakin hiivaa ostettiin valmiiksi jo kaupasta.