Taas on viikko vierähtänyt käyntiin ja keskiviikossa jo tohistaan. Tuntuu, että päivät hurahtavat niin vauhdilla, kun töissä käy ja sen jälkeen aina puuhastelee jotain. Eilenkin kävin muutaman ystäväni kanssa kaupungilla ja sitten syömässä pitsaa. Oli muuten todella herkullista pitsaa, kun ei sitäkään ole aikoihin tullut syötyä. Kyllä maittoi tauon jälkeen. Kävin samalla ostamalla itselleni muliinilankoja, joita tarvitsen tuleviin lohikäärmetyynyliinoihin. Eile itse asiassa aloitin yhtä kokeiluversiota jäälohikäärmeestä, jota teen valkeaan tyynyliinaan. Vähän testailen sillä ja haen taas tuntumaa kirjomiseen. Pitää varmaan kuvia laitella noista valmiista lohhareista tänne sitä mukaa kuin niitä valmistuu.

Ai niin.. Viime sunnuntainakin tapahtui kaikkea kivaa. Pääsin täällä ropettamaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Oli kyllä mukavaa ja hyvässä seurassa aika kulkee nopsaan. Teimme ennen pelaamista vielä ydhessä ruokaa, joka oli tosi maukasta. Itse väkräsimme sushia ja se oli TODELLA hyvää. Yllätyin tyystin, sillä en ollut ikinä aiemmin syönyt sushia. No emme kylläkään käyttäneet raakaa kalaa täytteenä, sillä savulohta halusi jokainen mieluummin.  Kalan lisäksi teimme kana ja kasviskääröjä ja kyllä joka ikinen maistui hyvältä. Pitääkin joskus itsekin kokeilla värkätä sushia, mutta silloin, kun on jokutulossa kylään. On se valmistaminen sen verran työlästä ettei ihan omaksi iloksi viitti alkaa vääntämään.

Huuh.. Töissäkin mennyt ihan suht hyvin. Onhan se tieten välillä rankkaa, kun aina ei tiedä, millä päällä avustettava on, kun hänen mielialansa vaihtuvat todella nopeasti. Siinä pitää itse sitten yrittää pysyä vain perässä ja olla skarppina koko ajan. Mutta päivä kerrallaan. Olen kyllä alkanut miettiä tässä, että pitäisiköhän palata takaisin koulun penkille. Nyt ajatus hieman houkuttaisi, mutta olisi ajankohtaista vasta ensi syksynä. Lähinnä mietin, että lukisin itselleni opinto-ohjaajan tai erityisopettajan pätevyyden. Se homma voisi sopia minulle, kun tykkään työskennellä pienten ryhmien parissa enemmän kuin suuren luokan edessä. Kyllähän luokan edessä seisominen on hauskaa, jos oppilaita kiinnostaa olla tunnilla, mutta harvoinpa he innokkaasti mukana ovat.. ainakaan yläasteella. Mutta tässä on kosolti aikaa harkita ja pohtia, jaksaisiko sitä ensi syksynä töiden ohessa vielä opiskellakin. Olisihan se rankkaa ja veisi vapaa-ajasta ison osan, mutta nooh.. kattellaan. Vielähän tässä mieli voi muuttua suuntaan jos toiseen.

Itsekin tässä voidaan oikein mainiosti, tosin nukkua kai voisin enemmän. Tuntuu vain, etten ikinä malta mennä niin aikaisin tutimaan kuin mitä pitäisi. Aina se nukkumaanmeno venyy, kun ei minua oikeastaan iltaisin väsytä edes ennen klo 23. Ja senpä takia jääpi yöunet aina hieman vajaiksi, kun kello sois kuitenkin 6.15. Huuh. Noh.. jospa tänään saisi mentyä ajoissa nukkumaan, kun ensin väsyttää itsensä tanssissa.