Ai niin.. Perjantaista unohtui vielä mainita meidän ilta-ajelu varattuamme motellin. Poikaystävä halusi näyttää entisen asuinrakennuksensa miulle, joten lähdimme ajamaan halki downtownin. Siellä ajellessa tuli vähän olo kuin olisi ollut Liberty Cityssä, kun kaduilla näkyi jengiläisen näköisiä ihmisiä sekä katuhuoria, jotka tarjottelivat itseään räikeissä meikeissä ja lyhyissä hameissa. Aika raadollista elämää, joka näyttäytyi vasta illan laskeuduttua. Olin kyllä ihan tyytyväinen siihen, että oli paikallinen oppaana ettei törttöillyt yksin väärissä kaupunginosissa. Lopulta saavuimme perille kerrostalolähiöön, missä hän oli asunut ja kävelimme Phoenixin poikki virtaavan kanaalin vartta pitkin ennen paluutamme takaisin hotellille ja uinumaan. Olin kyllä pitkän päivän jälkeen täydellisen sippi.

Kun perjanta käytettiin shoppailuun, oli lauantaina aika nähdä nähtävyyksiä. Aluksi päivä aloitettiin bageleilla, mitä täällä rakastetaan paljon. Ja hyväähän se kyllä oli ja kerrankin sai päättää täytteet itse. Olen kotonakin noita bageleita joskus täytellyt ja silloin laitan sisään usein savulohta ja mozzarellaa. Aivan herkkua. Nyt ei ollut moisia vaihtoehtoja, joten päädyin sitten paistettuun kananmunaan ja juustoon valkosipulibagelilla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan. Ensiksi Cabelasiin, joka on mielettömän suuri metsästys- ja ulkoilutavaratalo. Sen sisällä oli jopa kala- eläin- ja asenäyttelyt ja sieltä olisi varmasti löytynyt melkein kaikki retkeilyssä tarvittava. Lauantaina aloin myös tajuta kuinka mielettömän suuri kaupunki Phoenix on.. siis ajaminen kestää sen puolelta toiselle jopa tunnin ellei enemmänkin. Se on miljoonakaupunki, joka on levittäytynyt laajalle vuorten ympäröimään laaksoon, niin siellä saa kyllä ajaa sydämensä kyllyydestä.

Ja ajaminenhan jatkui metsästystavaratalon jälkeen.. Ajelimme kohti Superstition Mountainsia, joka on tunettu paikallinen nähtävyys. Sitten päästäksemme taisimme ajaa parin kaupungin ohi, joita ei kyllä pystynyt erottamaan Phoenixista paljain silmin, kun kaikki oli kasvanut yhteen. He eivät kuitenkaan halua olla Phoenixia, joten pitävät tiukasti kiinni omasta nimestään. Keskellä erämaata ja natiivien asuinaluetta näyttäytyi sitten Superstition Mountains. Se on vuoristo Phoenixista itään, mistä kerrotaan monenlaisia legendoja. Siellä esimerkiksi on väkivaltaisia kummituksia, jotka hakkaavat päitä poikki varomattomilta retkeilijöiltä. Viimeksi näin on käynyt 1960-luvulla. Alueella sijaitsee myös  erään hollantilaisen perustama kultakaivos, jota kukaan ei ole onnistunut paikantamaan. Monenlaisia karttoja alueesta on kyllä piirretty, mutta yksinään piirretyistä kartoista ei ole johdattanut kultakaivoksen luo. Myös apassit uskovat vuoriston pitävän hallussaan kultaa ja se on koti myös Ukkoslinnulle.

Superstition Mountainsin kupeessa sijaitsee myös Goldfieldin aavekaupunki, joka on korjattu turisteja varten. Siellä myydään nykyään vaikka sun mitä, mutta mijöö on kyllä kivan näköinen. Vanhan näköisiä taloja, joita ympäröi kuivat ja kaut maisemat. Siellä saimme nähdä ammuntanäytöksen villin lännen tyyliin sekä maistelimme jäätelöä. joka oli todella hyvää. Mielenkiintoinne vierailukohde, jossa tosin kaikki maksaa, jos haluat tehdä mitään muuta ylimääräistä kuin kävellä. Mutta niinhän tuo taitaa olla kaikkialla muuallakin.

Nähtävyyksien jälkeen söimme nopeasti burgerit, koska tarkoitus oli vielä ajaa takaisin Pinoniin saman päivän aikana. Aurinko oli jo laskemassa mailleen vasta muutama tunti lähtömme jälkeen, joten luvassa olisi siis kuutamoajoa. Pysähdyimme vielä Flagstaffiin ruokaostoksille, koska Pinonissa olevassa ruokakaupasta ei saa esimerkiksi ollenkaan jauhelihaa ja kasviksienkin laatu on välillä vähän sitä sun tätä.  Matka oli todella pitkä ja uuvuttava, sillä perille saavuimme vasta joskus puoli kahden maissa yöllä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jotain viehättävää on kyllä kuunvalossa kylpevässä preeriassa. Tuee vähän samanlainen autiuden tunne kuin mitä tuntureilla vaeltaessa.

Sunnuntain otimmekin sitten rennosti. Minä sain vielä ottaa erityisen rennosti, kun miulle tarjoiltiin jopa aamiainenkin vuoteeseen. Luksusta! Ja sain maistaa uusia makuja, kuten ranskalaista toastia. Vähän jännä yhdistelmä, kun tarjolla oli sokerileipää ja pekonia. No uusia makuelämyksiä. Sunnuntai menikin lokoisasti lego Batmanin parissa, jota yhdessä paukutimme eteenpäin. hauskaa ja rentouttavaa vaihtelua pitkän ajomatkan jälkeen.