Tulipas viime torstaina käytyä ensimmäisen kerran Nanntalissa täällä elelyni aikana. Olen siellä kuulemma käynyt aivan pienenä, mutta yllättäen ei tuosta vierailusta ole paljon muistikuvia. Sää oli ihanan lämmin ja lähes helteinen, joten oli todella miellyttävää kävellä siellä ystävien seurassa ja nauttia eurooppalaisesta tyylistä siellä. Vanhoja taloja, sinisenä kiiltelevä meri ja kaikilla rento olo. Aikamme käveltyämme ja seurueemm herrasmiehen kuvattua meitä ämmiä eri paikoissa, päätimme piipahtaa syömään. Ravintola oli viihtyisä pitseria ja siellä istuskellessa ison lehtipuun varjossa tuntui kuin olisimme olleet Etelä-Euroopassa nauttimassa olostamme. Pitsa oli hyvää, vaikkakin hieman hintavaa, mutta ainakin täyteen sillä tuli.

Kulutimme aikaam ruoan päätteeksi vielä kiusaamalla erästä nuorta miestä, kun hää yritti selittää meille lomaosakkeista. Olihan se kivaa, kun toinen hieman hämmentyy meidän tuijotteluista. Ah.. Ihanaa olla tämän ikäinen, kun saa jo luvan kanssa härnätä nuorempia. ;) Mutta nooh.. ei makeaa mahan täydeltä, joten jätimme sen kauriinsilmäisen pojan rauhaan ja hankimme vielä jäätelöt jälkiruoaksi. Oli kyllä viihtyisä reissu kaiken kaikkiaan ja pitänee joskus uudestaankin Naantaliin mennä.

Eilen siis sitten juhline ikävuosien karttumista. En järjestänyt sen suurempia juhlia tällä kertaa (ensi vuonna sitten ehkä taas sellaiset vuorossa.. saapi nähdä) mutta kutsuin muutaman ystäväni syömään, jotka asuttavat turkua. Minä kun niin rakastan ruoanlaittoa, mutta itselle ei tule tehtyä mitään, joten nyt oli hyvä syy nähdä hieman vaivaakin ruoan eteen. Alkuruoaksi tarjosin tällä kertaa kasviswrappeja ja hyvin näyttivät maistuvan. En halunnut tehdä salaattia, joten ajatus raikkaista wrapeista houkutti ja onneksi ne onnistuivat hyvin. Tai no.. eipä niitä kyllä pilalle edes saa ellei käytä vahingossa pilaantuneita tuotteit. heh!

Pääruoaksi oli sitten mozzarella-pekonikanaa, jonka höysteenä oli riisia ja tomaattista linssimuhennosta. Ei ollut mitään tulista ruokaa, mutta maut olivat omasta mielestäni ainakin kohdallaan. Jälkiruoaksi olikin sitten luvassa tuttua ja turvallista (ja aina niin herkullista) mansikkakakkua, jonka tällä kertaa tein lasiseen kulhoon. Ei siis ollut kakun muotoinen, vaan kerrostettu kulhoon. Ja täytyy kyllä sanoa, että joskus kokeilen uudestaankin. Näytti sen verran metkalta se kakku siinä kulhossa.

Ruoan jälkeen olikin pelailua luvassa. Mutta eihän sitä kuivin suin voinut lautapelejä pelailla, joten kesäistä kuohuviiniä trajolle alkajaisiksi meille tytöille, kun ystäväni sulho oli lojaalisti lupautunut  olemaan kuskina. Menikin ilta oikein mukavasti ensi kuoharia naukkaillen ja siitä siirtyen siidereihin, joita jouduimme kaupasta vielä lisää hakemaan. Siinä ohessa pelailimme uutta peliäni nimeltä Dominion, jonka lahjaksi sain. Myös upwordsia testasimme erän, mutta kyllä Dominion on vaan huippu. Ihanan simppeli idea ja silti kuitenkin haasteellinen sopivassa suhteessa. Minä tykkään!