Eilen kirjoittelin lyhyesti, mutta jotenkin jäi pidempi raapustelu, kun oli kaikkea muuta tehtävää. Pitää siis hieman takautuvasti kertoilla uutisia.. Olen  siis käynyt muutamissa asuntoesittelyissä, joista kaksi oli vappupäivänä. Ensimmäinen vaihtoehto oli kyllä aika boheemi.. Eläkkeellä oleva nainen etsi asujaa kotiinsa, mutta sinne olisi mennyt oma rauha sitten. Hän halusi vuokrata yläkerran, mikä ei olisi ollut oma tila lukkojen takana, vaan ihan vaan yläkerta. Ja kaiken lisäksi kulku yläkertaan olisi ollut naisen asuintilojen välistä. Huhuh.. Ei kiitos kuitenkaan. Arvostan liiaksi omaa rauhaa ja sitä, että saan tuoda kavereita kylään, miten haluan ilman, että vuokranantaja tietäisi jokaisen liikkeeni.

Kaiken lisäksi tuo talo oli vielä epäonninen. Kun pyysin näyttämään pesukonetta ja saunaa alakerrassa, kompastuin kellariin menevissä portaissa ja onnistuin iskemään selkäni portaaseen. Onneksi sain kaiteesta kiinni, etten pyörinyt alas tai mitään. Aluksi selkä tuntui ihan hyvältä, mutta illan myötä kipu lisääntyi ja lauantaina oli kaikki lihakset ihan jumissa. Sunnuntainakin sattui vielä pahasti, mutta eilen oli jo normaalimpi olo. En kyllä sitten tiedä osuiko joku hermokin iskussa, kun viikonlopun aikana jalat tuntuivat puutuvan koko ajan, vaikka olisi pitänyt niitä suorina. Eivät ne ikinä ole niin toimineent, mutta onneksi tänään ei moisia oireita enää ollut.

Vappupäivänä kävin kuiten toistakin asuntoa katsomassa, mistä kaveri on muuttamassa poies. Asunto oli ihanassa vanhassa talossa, mutta hieman huolittelemattoman näköinen. No Lattia siinä oli ihana puinen ja soitinkin siitä omistajalle, mutta kuulemma omistajan poika on kaiketi tulossa asumaan asuntoon. Harmillista, mutta toisaalta siinä olisi kyllä joutunut ostamaan pakastimenkin.

Eilen sitten kävin siis kolmannessa asuntoesittelyssä.  Odotellessani sisäänpääsyä tutkailin pihaa ja taloa. Se oli sellainen 1950-luvun pienkerrostalo, missä piha oli kyllä suloinen. Ihania puita, minkä alla istua ja keinukin löytyi pihasta. Se tuntui omalta. Kun sitten menin sisään muiden asunnon katsojien kanssa, kiinni huomioni  huonokuntoiset tapetit. Omistaja kuiten sanoi, että hän voisi maksaa tapettien irrottamisen ja seinien maalaamisen, jos joku haluaa siihen ryhtyä. Silloin alkoi ajatus houkuttaa, että josko mie kokeilisin pintaremontointia. Eihän se mikään huippuasunto ollut, mutta oli edullinen ja tuntui kuitenkin kotoisalta. Tällä haavaa, en halua tuhlata kamalasti asuntoon, kun on alkanut houkutella myös matkustelu monen vuoden tauon jälkeen.Josko pääsisin edes jossain päin Eurooppaa käymään ehkä jo tänä vuonna. Niinpä tänään sitten soittelin asunnosta, että haluaisin sen ja torstaina käyn tekemässä vuokrasopimuksen, mikä astuu voimaan kesäkuun alusta. Enköhän tuossa sitten ole siihen asti, että saan parempipalkkaisen työn ja voin alkaa harkitsemaan pienen kaksion hankkimista. :)

Eilen sattui sitten hämillinen tilanne vielä, kun kävelin pois asuntoesittelystä. Pohdiskelin asunnon mahdollista ottamista, kun yhtäkkiä joku pysäytti minut Aurajoen rannalla. Hän sanoi, että minulla on aivan ihanat kasvot ja haluaisi tutustua niiden omistajaan lähemmin. Olin aivan, että täh ja höpisin vain, että hölynpölyä. Hää esitteöi itsensä ja kysyi nimeäni ja kuinka voisi nähdä minut uudestaan. En nyt oikein lämmennyt ajatukselle kovinkaan, joten pahoittelin, etten etsi uusia tuttavia saati miestä, kun olen naimisissa. Piti siis kertoa valkoinen valhe, että pääsin innokkaasta iskijästä eroon. Kun eihän tässä oikeasti ole parisuhteesta hajuakaan, kun olen tainnut vältellä sellaiseen joutumista vielä tieten tahtien. umm. Ei vain ole tuntunut siltä, kun on ollut hieman väliaikainen olo, kun nykyinen asuntokin oli määräaikaisella vuokrasopimuksella ja työtkin määräaikaisia. No uutta työtä tulen kyllä saamaan, ainakin avustajana jos ei muuten ja jos nyt saan pysyvämmän asunnonkin, voipi alkaa lopulta järjestelemään tuota muuta elämää. Kyllä tämä Turku on kuiten sen verta kiva kaupunki, että tällä haavaa haluan elellä täällä.