Minusta on viime aikoina tuntunut, että seison isossa risteyksessä. Molemmat tiet näyttävät pitkiltä enkä näe niiden johtavan umpikujaan. Kuitenkin minun olisi astuttava jommalle kummalle polulla, mutta kummalla. Kun on oma elämä pelissä ei päätös olekaan niin helppoa enää. Kaikki tuntui niin yksinkertaiselta ja ilmiselvältä vielä kuukausi sitten.. Kunnes kaikki keikahti taas nurin ja tunnen olevani sumussa, joka estää näkemästä kauaksi tulevaan. Soudan ja huopaan ja toivon vainm että kun ratkaisun hetki on käsillä, en astu vahingossa väärälle polulle ja kärsi siitä koko ikääni.

Tässä on vielä laulu.. sanoja en ole kuunnellut niin kamalasti, mutta melodia on tällä haavaa sellainen, joka iskee täysillä minun tuntoihini.

http://www.youtube.com/watch?v=gH-wsf2JS34&feature=related