Olipa hauska viikonloppu. Ystäväpariskuntamme Turusta tuli käymään meillä ja mieheni matkustaessa lauantaina pohjoiseen, menin tuttavapariskunnan kanssa lauantaiksi ja sunnuntaiksi Ropeconiin. Siellä tuli nähty tuttua ja pelailtua. Jopa muutamaa luennoitsijaakin kävin kuuntelemassa, mutta kyllä minun conini pääpaino oli tänä vuonna pelaamisessa. Ehkä siksi, kun ei ole saanunna juuri pelailla viime aikoina paljoa. Ei vain ole ehtinyt tai ei ole ollut sopivaa porukkaa kasassa.

Viikolla onkin sitten pitänyt murahtella ja turhautua koulujuttujen parissa. Niiden viimeisten, mutta kun inspistä ei ole, tuntuu jokaisen lauseen kirjoittaminen tuskaiselta. No enää viikko ja voisi koulujuttujen teon unohtaa. Sen kun jaksan, niin saapi odottaa rauhassa arvosteluja. Tietty parempia arvosanoja voisi odottaa, jos olisi kunnolla jaksanut viimeisiä hommia tehdä, mutta en mie ole sellainen ikinä ollunna. Viimeistely ei ole vahvin puoleni, mutta kunhan tutkinto tullee vain niin eiköhän se ole jo paljon.